14 huhti Epätäydellisen täydellinen
Ihana kevätaurinko paistelee välillä ja lämmittää jo mukavasti. Multasormeakin alkaa pikkuhiljaa kutkuttamaan. Mielessä siintää uusien taimien hankinta pihaa koristamaan. Pari puuta voisi ainakin ostaa. Mutta minkälainen olisi sellainen hyvä taimi? Kenties sellainen, jossa on täydellisen suora runko? Täydellisen symmetriset oksat? Virheettömät lehdet?
Yleensä puutarhamyymälöissä myytävät puuntaimet ovat vasta muutaman vuoden ikäisiä eli ne ovat vasta ihan elinkaarensa alussa. Elinikää niille kertyy useita kymmeniä vuosia, monille lajikkeille jopa satoja vuosia. Niiden vuosien aikana sattuu ja tapahtuu lukemattonia asioita, jotka vaikuttavat kasviena kasvuun ja muotoon. Vuosittain vaihtelevat sääolosuhteet, kuten kuivuus, paahtava helle, märkyys, kireät pakkaset, lumettomuus, kaikilla näillä tekijöillä on oma vaikutuksensa kasvien kasvuun ja kehitykseen. Myös voimakkaat syystuulet tai tykkyyntyvä lumi voivat riepotella puita ja katkoa niiden oksia. Puun kuoren alle päässyt vesi voi puolestaan jäätyessään halkaista kuoren ja näin vaurioittaa runkoa. Ja omat ongelmansa aiheuttavat myös myyrät, rusakot ja jänikset.
Paljon on asioita joihin emme voi vaikuttaa, mutta voimme omalta osaltamme antaa kasvulle mahdollisimman hyvät eväät. Hankitaan taimia, jotka soveltuvat istutettavaksi haluttuun paikkaan eli maaperän kosteus sekä valo-olosuhteet ovat kasville sopivat. Varmistetaan riittävä kasvualustan määrä sekä säännöllinen kastelu taimen juurtumisvaiheessa. Ja myöhemmin lannoituksella saa pientä lisäpuhtia kasvuun.
Ja se täydellisyys, mitä se loppujen lopuksi on? Mihinkä me tuolla ulkona ja luonnossa liikkuessamme kiinnitämme huomiota? Ovatko ne kasvit juurikin niitä täydellisen suorarunkoisia ja -oksaisia yksilöitä, joissa on täydellisen muotoiset lehdet? Vai onko se sittenkin se mummolan pihassa kasvava vuosikymmeniä vanha ihanan käppyräinen omenapuu, joka ei enää paljoa omenia tuota, mutta on muuten niin romanttisen näköinen. Tai onko se sittenkin se vanhan maalaistalon pihassa kasvava yksinäinen, mutta sitäkin jyhkeämpi kuusi, jonka latva tarkemmin tarkasteltuna onkin kaksihaarainen. Tai onko se sittenkin se vaellusreissulla nähty tunturikoivu, jonka runko kiertyy kuin vappuserpentiini. Epätäydellisiä, mutta juuri siksi niin täydellisiä.
