13 huhti Selviytymistaistelu
Kesän korvalla luonnon heräillessä eloon saattaa puutarhassa huomata etteivät kaikki kasvit olekaan selvinneet talvesta. Mutta miksi eivät? Mahdollisia syitä on monia. Jäniksen ja rusakot iskevät takuuvarmasti hampaansa suojaamattomien puiden runkoon. Myyrät nakertelevat kasveja ja niiden juuria näkymättömissä hankien suojassa. Ankara pakkanen voi vaurioittaa herkimpiä kasveja. Runsas, tykkyyntyvä lumipeite voi katkoa puiden ja pensaiden oksia. Vähälumisen, kylmän talven aikana routa pääsee tunkeutumaan syvälle maaperään ja voi vaurioittaa kasvien juuristoa. Lämpimänä helottava kevätaurinko ja tuuli paahtavat ilman varjostusta jääneitä havukasveja rapsakan ruskeiksi. Talvella märkä maaperä on kylmä ja tukahduttaa kasvien juuristoa sekä mädättää kukkasipuleja. Äkillisesti saapuva talvi keskeyttää kasvien valmistautumisen lepokauteen ja näin ollen talven yli selviytymisestä tulee arpapeliä.
Talvivaurioiden aiheuttajia on siis monia, mutta välttämättä yhtä selkeää syytä ei siitä huolimatta löydy. Vuodet eivät ole veljeksiä keskenään ja olosuhteet vaihtelevat välillä suurestikin. Jotta kasvien talvehtiminen olisi varmempaa niin itse voi vaikuttaa ainakin siihen, että valitsee pihaansa kyseisellä kasvuvyöhykkeellä pärjääviä kasveja, istuttaa ne olosuhteiltaan sopivaan paikkaan, huolehtii tarvittaessa talvi- ja kevätsuojauksesta sekä antaa syyslannoitteen loppukesästä. Luonto hoitaa lopun.